HIUKAN MEISTÄ

Harjaselän kenneliin kuuluu neljä rhodesiankoiraa sekä noin 40-kymppinen pariskunta - minä (Sanna) ja avomieheni Pasi. Asumme eteläisessä Suomessa, pienessä Karjaan kunnassa, paikassa nimeltä Meltola, aivan harjun kupeessa. Leijonatyttömme ovat perheemme täysjäseniä, he ovat kasvaneet kanssamme pennusta asti ja mieluiten kotona ollessaan oleilevat joko sängyssämme taikka sohvalla. Vaikkakin meillä on ollut rhodeja vuodesta 1994, aloitimme kasvattamisen vasta tällä vuosituhannella - ensimmäinen Harjaselän pentue näki päivänvalon makuuhuoneessamme 6.1.2000.

IITA & PASI RHODELEIRILLÄ 2001	OLGA JA MINÄ MYÖHÄÄN KEVÄÄLLÄ 1994

Rhodesiankoira seikkailumme alkoi vuonna 1994 kun joukkoomme liittyi Olga (Kingiza Azizi Kito), ridgetön narttumme. Siihen aikaan etsimme ainoastaan mukavaluonteista ja hauskaa kotikoiraa. Emme edes kuvitelleet jonain päivänä menevämme näyttelyyn (siis edes katsomaan)....

....mutta sitten jotain tapahtui - meille tuli Iita (Ikimba Marimba). Olimme käyneet muutamassa näyttelyssä katsomassa kuinka homma toimii ennen kuin Iita meille tuli, joten tiesimme silloin, että näyttelyistä tulee "meidän juttu". No aluksi näyttelyt kylläkin olivat vain "mun juttu". Kerta toisensa jälkeen aloimme nauttia näyttelyissä olosta enemmän ja enemmän ja osaksi tämä johtui siitä, että Pasi aloitti Iitan esittämisen ...minä jännitin tuolloin aivan liikaa. Näin näyttelyissä käymisestä tuli meille rakas harrastus ihan isolla H:lla. Niin ja ne ovat oikeastaan ainoita paikkoja tavata muita koiratuttujamme. Olemmekin kierrelleet Suomea ristiin rastiin ja tuhansia kilometrejä on kertynyt myös ulkomailla, Italiaa myöden. Iitalla on ollut 3 pentuetta, H-, I- ja K-pentue.

Siiri (Ikimba Persinna) liittyi jengiimme keväällä 1999. Hän on lupaava narttu, jolla on jo näyttöä erittäin hyvistä näyttelytuloksista. Siiristä tuli kansainvälinen valio vuonna 2002 ja hän saavutti arvon 14 cacibilla (=kansainvälinen serti). Siiri sai ensimmäisen pentueensa tammikuussa 2003, joka on meidän J-pentue ja toisen L-pentueensa hän sai maaliskuussa 2004.

Joulukuussa 2002 Paavo (Karoskloof B to Harjaselän) liittyi joukkoomme. Hän saapui Etelä Afrikasta ja asuu tällä hetkellä kokonaan meillä. Omistamme hänet yhdessä Tolkkilan perheen kanssa. Tarmo (tunnetaan myös nimellä Paavo) saa viettää kanssamme uroksen ihanne-elämää, sillä hänellä on meillä oma narttulauma - Olga, Siiri ja Martta. Tarmon kanssa olemme kierrelleet paljon näyttelyitä ja hän valmistui kansainväliseksi valioksi elokuussa 2005. 

Huhtikuussa 2004 toimme Rafun (Ujamaa Harjaselän Mr B) Australiasta. Hänet omistamme Ninan ja Kaitsun kanssa ja Rafu asustelee Espoon Saunalahdessa. Rafu käy silloin tällöin näyttelyissä kanssamme, mutta annamme vielä tälle isolle pojalle hieman aikaa kehittyä. 

Tänä päivänä laumaamme kuuluu vielä Martta-neiti (Macumazahn Harjaselan NV), joka lensi iloksemme Australiasta lokakuussa 2004. Hän asuu luonamme ja on Tarmon paras kaveri. Martta on kierrellyt näyttelyitä jonkin verran.

Lisäksi omistamme seuraavat sijoitusnartut: Alma (Harjaselän Kardemumma), Tara (Harjaselän Mustapippuri) ja Ninni (Harjaselän Niittykirvinen). Jos he pysyvät terveinä ja heistä tulee kivoja rhodesiankoiria, niin saatamme käyttää heitä jalostukseen jonain päivänä.

IITAN ENSIMMÄISET ASKELEET ULKONA 1996	SIIRI & MINÄ LAHDESSA 2001
	kuva © TexTerri

Valitsimme aikoinamme kennelnimeksemme Harjaselän, koska halusimme jotain suomalaista. Ja nyt J-pentueen myötä päätimme nimetä pennut myöskin suomeksi.  Ensimmäinen pentueemme syntyi ja kasvoi makuuhuoneessamme, jolloin itse nukuimme olohuoneessa. Toinen pentueemme kasvoi keittiössämme, joka oli huomattavasti helpompi ratkaisu. Pennut joutuvat näin tottumaan ihan normaaleihin elämisen rutiineihin ja ääniin, kuten pölynimuriin, pesukoneeseen, ruoanlaittoon jne. Ja kovin ovat tykänneet kuunnella radiota ...Nova on ollut suosikki. Muut aikuiset saavat tavata pennut, kun he ovat parin viikon ikäisiä, niin ja vain jos se sopii mamma-koiralle. Uskonkin, että näin rhodesiankoiran pentu saa hieman eväitä tulevaa kotiaan varten ja on jo valmiiksi tottunut moniin kummallisiin asioihin.
Muuton myötä pennut saivat omat oman huoneen, jossa viettävät yöt. Päivisin heillä on todella iso tila juoksennella, olemme saaneet rajattua olohuoneen pois heidän ulottuviltaan.

Päämäärämme on kasvattaa terveitä ja mukavaluonteisia rhodesiankoiria, rotumääritelmää unohtamatta. Koiria niin seuraksi kuin käyttöönkin.

Näiltä sivuilta löydät lisää harrastuksestamme, koiristamme ja kasvateistamme. Olemme iloisia, että löysit sivuillemme,
toivottavasti viihdyt ja löydät tarpeeksi tietoa tästä hienosta rodusta.

Tervetuloa tutustumaan hienoon rotuun,

                   Sanna  & Pasi